Skip to main content

Neljä alle 40-vuotiasta eläköitynyttä inspiroimaan sinua (ja minua)

Taloudellinen riippumattomuus on mitä enenevissä määrin keskusteltu aihe myös suomalaisessa mediassa. Samalla myös uusia bloggareita ja lukijoita liittyy suomalaiseen taloudellisen riippumattomuuden yhteisöön päivittäin. Usein blogit ovat joko sijoitusblogeja tai taloudellisen riippumattomuuden elämäntyyliin liittyviä. Olemmekin melkein yhtä mainstream-tavaraa kuin lifestyle ja muotiblogit! Tai. No. Melkein ainakin.

Uskon, että mielenkiinto taloudelliseen riippumattomuuteen tulee vain kasvamaan tulevina vuosina myös Suomessa. Ja on yksi asia, mikä pystyy räjäyttämään kiinnostuksen taloudelliseen riippumattomuuteen Suomessa. Se, että joku bloggari oikeasti saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden.

Tämä ajatus heräsi, kun sain kommentin blogiin henkilöltä, joka on jo saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden ja lukenut paljon erilaisia sijoitusblogeja. Suomessa on todennäköisesti kymmentuhansittain ihmisiä, jotka ovat taloudellisisesti riippumattomia, mutta suurin osa heistä ei ole tavoitellut taloudellista riippumattomuutta, vaan omaisuus on vain kertynyt heille yrittämisen, kovan työnteon, lottovoiton tai perinnön turvin. Uskoisin, että suurin osa näistäkin ihmisistä työskentelee myös edelleen.

Taloudellinen riippumattomuus tarvitsee kasvot myös Suomessa. Sillä aikaa kuitenkin kun suomalaiset bloggarit jatkavat määrätietoisesti matkaansa kohti taloudellista riippumattomuutta, tässä 4 taloudellisen riippumattomuuden jo saavuttunutta henkilöä (ja blogia) rapakon tuolta puolen, joihin kannattaa tutustua ja ottaa oppia.

Mr. Money Moustache

Olen monesti toistanut Mr. Money Moustachen nimeä blogini aiemmissa kirjoituksissa. Tämä johtuu siitä, että Mr. Money Moustache oli itselleni ensimmäinen tuttavuus taloudellisen riippumattomuuden blogien monimuotoisessa joukossa. Uskon, että hän on ensimmäinen kosketus taloudelliseen riippumattomuuteen myös monelle muullekin. MMM eläköityi itse n. 35-vuotiaana yhdessä samanikäisen vaimonsa suunnilleen 900 000 dollarin yhteisellä omaisuudella.

MMM kirjoittaa provosoivasti, mutta asiaa. Joillekin kirjoitustyyli on turn-off, mutta blogin suosiosta tulkiten suurin osa tykkää hänen kirjoitustyylistään. Suosittelen MMM:n kirjoituksissa tutustumaan etenkin alkuajan kirjoituksiin, jotka ovat täynnä tietoa ja perusteita taloudelliseen riippumattomuuteen liittyen. Nykyään MMM tekee todennäköisesti enemmän rahaa blogillaan kuin, mitä hänen passiiviset tulonsa ovat, joten blogin uudet kirjoitukset ovat mielestäni omituisia säästeliäisyys/lifestyle/luonto hybrideja.

Mr. Free at 33 (Ex-Dividend Mantra)

Mr. Free at 33 eli Dividend Mantra eli Jason Fieber on yksi mielenkiintoisimpia henkilöitä blogosfäärissä. Syynä tähän on se, että hänen tarinansa on erityisen mielenkiintoinen ja erilaisia vaiheita täynnä. Kasvanut köyhässä perheessä, saanut yhtäkkiä perinnön, tuhlannut kaikki perintönsä ja aloittanut sitten nollasta matkan taloudelliseen riippumattomuuteen.

Kuten hänen uudesta blogin nimestään voi päätellä, onnistui hän kaikesta huolimatta saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden jo 33-vuotiaana n. 300 000 dollarin salkulla. Mielenkiintoisinta oli myös hänen entinen bloginsa Dividend Mantra, josta hän tuli kuuluisaksi. Dividend Mantra oli aikoinaan place-to-go monen suomalaisenkin taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijalle.

Joku jenkkibisnesmies kuitenkin sai hyvän idean:  suosittu blogi – ostetaan se! Mutta kuten hyvin tiedämme, blogi on vain niin kiinnostava kuin blogisti. Koska blogi oli personoitunut täysin Jasoniin, myi Jason blogin tuntemattomaan hintaan ostohalukkaille ja nauroi todennäköisesti matkalla pankkiin. Dividend Mantrassa syntyi täysi kaaos ja esim. nykyään sivulle ei saa laittaa edes kommentteja, koska suurin osa lukijoista lopetti lukemisen samaan aikaan kun Jason lähti sivulta.

Alle vuosi myöhemmin Jason aloitti uuden blogin ja kirjoittaa myös sijoitussuosituksia DailyTradeAlertiin sekä toimii talouscouchina, mutta omien sanojensa mukaan on jo taloudellisesti riippumaton. Jos pitää sijoitusblogeja mielenkiintoisena, Mr. Free at 33 on yksi parhaista.

The Mad Fientist

The Mad Fientist aloitti bloginsa vain 5 vuotta sitten ja lopetti työnsä 4 vuotta blogin aloittamisen jälkeen vuonna 2016 – 34-vuotiaana. En ole koskaan seurannut The Mad Fientistin tarinaa, mutta hän on mielenkiintoinen sen takia, että on todennut suoraa, että taloudellinen riippumattomuus on hänelle juuri sitä – riippumattomuutta, ei eläköitymistä.

Sivun mielestäni parhaat ominaisuudet ovat työkalut ja laskurit, jotka liittyvät taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun sekä sijoittamiseen. Ne ovat kaikkien saatavilla ja niistä huomaa The Mad Fientistin taustan ohjelmistokehittäjänä, sillä ne ovat erittäin syviä ja käytännöllisiä ja jokainen voi löytää jonkun hyödyllisen työkalun hänen sivultaan.

Go Curry Cracker

Go Curry Cracker on hieman erilainen lähestymistapa taloudelliseen riippumattomuuteen. Myös MMM sai vaimonsa mukaan taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun, mutta GCC:ssä koko blogia ei pidä pelkästään mies vaan pariskunta. Tavallisesta bloggaajista he eroavat myös siten, että he matkustavat erittäin paljon ja elävät ns. nomadi elämää ainakin tällä hetkellä.

Kokonaisuutena heidän matkaansa päästä nykyiseen pisteeseen (yli miljoonan dollarin omaisuus) meni 19 vuotta, mutta he molemmat onnistuivat pääsemään tähän hieman alle 40-vuotiaina – ja vielä lapsen kanssa. Jos nomadielämä, matkailu sekä vaihtoehtoiset elämäntyylit kiinnostavat, tämä on blogi sinua varten.

Mikäli mikään edellisistä ei sytyttänyt, suosittelen tutustumaan edes sivujen työkaluihin, laskureihin sekä muuhun sisältöön, joka auttaa hahmottamaan ja kuvittamaan omaa taloudellista tilannetta sekä miltä matka taloudelliseen riippumattomuuteen oikeasti näyttää. Jotkut blogeista ovat lähes täysin sijoitusblogeja, jotkut enemmän lifestyleen meneviä ja jotkut sekoituksia.

Yksikään näistä neljästä blogista oli tuskin vieras sinulle, mikäli olet pyörinyt kauan taloudellisen riippumattomuuden piirissä. Mikäli et kuitenkaan ole, suosittelen tutustumaan kaikkiin heihin tasapuolisen paljon, koska jokaisella on omanlaisensa tarina kerrottavanaan.

Lopuksi sanottakoon se, että termi taloudellinen riippumattomuus on erittäin monimuotoinen Se voi tarkottaa jokaiselle meistä hieman eri asioita. Monet käyttävät täysin samasta aiheesta myös termiä “eläköityminen”, mutta itse kartan tätä sanaa, koska taloudellinen riippumattomuus kuvaa mielestäni paremmin, sitä mihin itse pyrin. Vapauteen, joka mahdollistaa sen, että en joudu tekemään mitään vain rahan takia. Kuka on sinun lempi taloudellinen riippumattomuus -blogistisi?

23 thoughts to “Neljä alle 40-vuotiasta eläköitynyttä inspiroimaan sinua (ja minua)”

  1. Aikanaan seurasin Dividend Mantraa. Alkoi kuitenkin ärsyttämään kun niin moni asia oli erilailla kuin Suomessa. Verot ja muut…

    Mikä on mielestäni Suomen suurin ero jenkkilään? Suomessa voit jäädä “eläkkeelle” kelan avulla ja saat ihan saman toimeentulon mitä moni taloudellinen riippumattomuus -kitsastelija hakee sijoituksillaan 😀 Ja kaikki säästämättä itse senttiäkään 🙂 Mitäköhän Jasonikin ajattelisi jos kuulisi tämän, saattaisi mennä vähän pasmat sekaisin 😀

    Toki omana tavoitteena olisi saada tarpeeksi tuloja osingoista… Mutta kukin taaplaa tyylillään.

    1. Hehee, joo klassinen verojuttu on kyllä ihan totta. On vaikeaa samaistua välillä Jenkkilään, jossa omaan kulutukseen voi vaikuttaa paljon enemmän kun veroja menee vähemmän. Bruttopalkasta on huomattavasti helpompaa säästää iso osa Jenkeissä kuin Suomessa, koska veroja ja muita maksuja menee niin paljon vähemmän.

      Vaikka sosiaaliturva toki on omalla tavallaan vähän sama kuin osinkotulot, en laskisi sitä kuitenkaan ollenkaan samanlaiseksi. Kuten viime päivinä on nähty, on pelkkä työllisyydenkin välttely käy ihan töistä 😀 Stressaavaa ja työtä vaativaa se Kelankin tuilla eläminen välillä onneksi on, hehee. Ja jos en väärin muista, kirjoitti Jason jossain kirjoituksessaan joskus Pohjoismaista.

  2. Itse kyllä seuraan teitä suomalaisia tavottelijoita mielenkiinnolla. Ja mielenkiintoista olisi myös siten lukea sellaista blogia missä sitä taloudellisesti riippumatonta elämää eletään.

    1. Hienoa kuulla! Olisi kyllä mahtava nähdä myös sellainen blogi Suomessa, mutta joutunemme odottamaan varmaan vielä n. 5 vuotta siihen kunhan lähimpänä olevat blogistit eivät lopeta bloggaamista kun he taloudellisen riippumattomuuden saavuttavat.

          1. Jep, tuttu blogi, mutta itse en jostain syystä saa siitä juuri mitään uutta irti, koska blogi keskittyy muiden blogiemme tapaan varallisuuden kasvun seurantaan ja tiettyyn euromääräiseen maaliin.

    1. Jeppp, Ja kuten kirjoittelinkin tekstissä: “Suomessa on todennäköisesti kymmentuhansittain ihmisiä, jotka ovat taloudellisisesti riippumattomia, mutta suurin osa heistä ei ole tavoitellut taloudellista riippumattomuutta, vaan omaisuus on vain kertynyt heille yrittämisen, kovan työnteon, lottovoiton tai perinnön turvin. Uskoisin, että suurin osa näistäkin ihmisistä työskentelee myös edelleen.”

      Ihmisiä, jotka voivat olla taloudellisesti riippumattomia on varmasti Suomessa juuri vähintäänkin tuo 50 000. Mutta kuten suomalainen sanonta sanoo: “se kenellä onni on, se onnen kätkeköön”. Puolimiljoonaa pääomaa taitaa olla ainoa tämän hetken blogisti, joka pystyisi olemaan taloudellisesti riippumaton, mutta silti uutta työtä ja projektia pukkaa jokapuolelta ja hänen seuraava tavoitteensa taisi olla miljoona euroa, ei niinkään taloudellisen riippumattomuuden elämästä puhuminen.

      Itse kaipailen jotain MMM:n kaltaista suomalaista blogia, jossa taloudellinen riippumattomuus on ollut alusta asti tavoite. Sitten tavoitteeseen on päästy. Ja sinne päästyä, ei tapahtuisi elintasoinflaatiota ja kerrottaisiin ihan normaalista arjesta ja kulutuksesta avoimin luvuin. Suurin osa miljonääreistä kuitenkin elänee sellaisella kulutuksella, että taloudellinen riippumatomuus .bloggarit saisivat sydänkohtauksen, hehe.

          1. Aika paljon pyydetty =)

            Yritän lyhentää: Olen viisikymppinen mies, joka on ‘harrastanut’ yritystoimintaa jo pidempään. Siitä on jäänyt sivuun fyrkkaa, jota olen sijoittanut. Olen saanut pienen perinnönkin.

            Taloudellinen riippumattomuus (tai omavaraisuus) on käsitteenä vähän epämääräinen. Se voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Olen itse määritellyt asian siten, että voin olla tekemättä palkkatöitä mikäli niin haluan. Tuollaiseen pääsee noin miljoonan euron pääomalla, jos olettaa saavansa vaikka kuuden prosentin ulos otettavan tuoton pääomalle, mikä tekee noin 5.000 euroa kuukausituloa. Moni selviää vähemmällä ja moni käyttää enemmän.
            Saavutin tuon miljoonan euron pisteen ehkä jo kymmenen vuotta sitten. Olisin voinut jo silloin realisoida yritysomistukseni kokonaan, jolloin olisin päässyt taloudellisesti riippumattomaksi. En kuitenkaan tehnyt niin, koska työni on kiinnostavaa. Miksi lopettaa sellainen, mistä tykkää? Sitä paitsi riski pitää hereillä…

            Olen siirrellyt sivuun rahaa hiljalleen. Joillekin nykyinen sijoitussalkkuni jo riittäisi. Olen myös käyttänyt rahaa aika löysästi. Sijoittaminen ei ole ollut minulle varsinainen harrastus, vaan olen tehnyt sitä tuloshakuisesti. Olen toteuttanut myös joitain itseäni kiinnostavia hankkeita, joihin on mennyt rahaa.

            Elän tavallista arkea. Sikäli tilanteeni poikkeaa monista, että olen parin lapsen yksinhuoltaja. Asumme isossa omakotitalossa, auto on hieman parempaa sorttia ja onpa minulla hieno mökkikin. En eroa alueella asuvista muista ihmisistä kummoisesti. Mistään ei tarvitse pihistää. Kaupasta ostan mitä mieleen juolahtaa, matkoilla käymme useamman kerran vuodessa jne. Pesukoneen rikkoutuminen tms. ei hetkauta taloudellista tilannettani mihinkään. Tällaista elämää elävät sadat tuhannet muutkin suomalaiset.

            Tärkein asiani on pitää huolta lapsistani. Hyvästä taloudesta on siihenkin apua. Ei tarvitse miettiä sitäkään, että saavatko lapset tarvittaessa tasokasta lääkärinhoitoa tai onko varaa joihinkin harrastuksiin. Yritän turvata heille huolettoman lapsuuden. Kyllä heille tulevat omat vaikeutensa sitten aikuisena. En tekisi mitään muuta toisin kuin mitä olen tehnyt tai mitä nyt teen. Jos pitäisi tehdä, niin sitten tekisin. En harrasta extremeä, en etsi ihmeellisiä ’elämyksiä’, vaan minulle riittää ihan tavallinen perhe-elämä. Se on kaikkein parasta. Varakkuus ei saa minua sekaisin. Olen kyllä toteuttanut monia tavallisia haaveita.

            Jatkuu…

          2. Jos mietin käytännön asioita, mitä ensin pitäisi tehdä saavuttaakseen tavoitteensa, niin tulee mieleen monta strategiaa pääoman keräämiseksi
            – rahaa voi periä (eipä ollut itsellä rikkaita vanhempia…)
            – rahaa voi saada avioliiton kautta (aika julmaa, jos vie toiselta omaisuuden, ts. ei ole avioehtoa)
            – rahaa voi säästää palkkatuloista
            – rahaa voi saada yritystoiminnalla
            – jne.
            Noista palkkatuloista säästäminen on ehkä helpoimmin toteutettavissa, sillä menot voi mitoittaa tuloja pienemmiksi, varsinkin jos on keskituloinen tai paremmin ansaitseva. Erkki Sinkko lienee tämän mallin parhaita esimerkkejä. Viimeksi kun katsoin muutama vuosi sitten, niin Sinkolla oli silloin kuuden miljoonan euron sijoitusomaisuus pörssiosakkeissa. Korkoa korolle ilmiö jne. Sijoituskirjoja on vaikka kuinka. Itse nostaisin esille Malkielin Sattuman kauppa Wall Streetilla -kirjan. Siinä on kaikki oleellinen.
            Pari viime aikoina mahdolliseksi tullutta käytännön juttua kannattanee mainita: Tänä kesänä LähiTapiola alkoi myydä sijoitusvakuutusta kenelle tahansa varsin alhaisilla kuluilla. Tuon oleellisin hyöty on se, että pääomaa voi kasvattaa ja sitten kun (jos) sitä alkaa purkamaan, niin ensin voi ottaa sisään vakuutukseen sijoitetun summan ulos ilman veroja. Tuossa on merkittävä etu sille, joka sen tajuaa. Toinen asia mikä on tullut mahdolliseksi on se, että pääomatuloista voi nykyisin vähentää toisen pääomatulolajin tappiot. Esim. jos on 60.000 euron vuotuiset osinkotulot ja realisoit tuon verran joistain osakkeista tulleita tappioita, niin verotettava tulo on nolla. Yleensähän osa sijoituksista on tappiolla, osa voitolla. Myydyt osakkeet voi sitten ostaa takaisin samalla summalla millä ne on myynytkin.

          3. Yritystoiminta on yksi tapa hankkia omaisuutta. Asiassa on tietenkin kääntöpuoli – kaiken voi menettää. Käytännössä pankista saa lainaa vain täysin turvaavilla vakuuksilla. Jos siis on saanut kasaan esim. 100.000 euron sijoitussalkun (tai muuta nettovarallisuutta), niin harkitsisin kahdesti sen pistämistä yritystoimintaan. Lienee järkevämpää kerätä sijoitusvarallisuutta palkkatuloista lisää kuin riskeerata koko pääoma.

            Pääomaa voi saada myös po-sijoitusyhtiöiltä, bisnesenkeleiltä jne. jolloin koko riskiä ei tarvitse itse kantaa. Yleensähän firmaan tarvitaan jonkinlainen tiimi muutenkin, joten riskiä on jakamassa muitakin. Moniin yrityksiin voi päästä osaomistajaksi, jolloin riskin kantavat käytännössä pääosakkaat. Omasta markkina-arvostaan kannattaa pitää huolta kouluttautumalla ja muutenkin. Joskus nuo voi jopa yhdistää, eli on suuri palkkatulo ja omistusta. Joitain yrityksiä voi aloittaa pienelläkin pääomalla. Monia kalliita investointeja voi korvata ostopalveluilla. Jne. Jne.

          4. Sattumalta laskeskelin äskettäin kuukausikulujani:

            Kotisiivooja 220
            Talolaina, lyhennys ja korko 500
            Mökkilaina, lyhennys ja korko 1700
            Sähkö, koti 200
            Sähkö, mökki 150
            Kiinteistöverot 150
            Auton polttoaine 200
            Ruokaa kotiin, taloustarv. 400
            Vaatteita 200
            Puhelinkulut, SIM-kortit 60
            Netflix, Spotify, XBOX Live 32
            Tyttären bussilippu 55
            Auton huollot 100
            Vakuutukset, talo, mökki, auto 100
            Sanoma- ja aikakauslehtiä 100
            Terveydenhoito 50
            Lasten harrastukset 200
            Ravintolat 300
            Yhteensä kk 4717,-

            Luultavasti unohdin tuosta jotain. Tuossa ei ole isohkoja eriä joita tulee säännöllisesti, eli matkoja, korjauksia jne. En halua suuremmin säästellä. Käärinliinassa ei ole taskuja.

      1. Eiks toi Pohatta -blogi ole aika lähellä tätä http://www.pohatta.com/
        Ainakin itse olen sitä seurannut ja hän on ihan hvällä matkalla riippumattomuuteen.
        Suomen verotusympäristössä ja hyvinvointivaltiossa ehkä helpointa on joko alkaa asuntosijoittajaksi tai yrittäjäksi, koska näissä verotuskohtelu on aika miellyttävä kunhan syntyy tulosta. Suoraan palkkatyöstä rikastuminen, jollei kuulu selkeästi parhaiten tienaavaan kymmenykseen, on aika hankalaa, ainakaan MMM tyyliin.

        1. Tavoitteessa: Kiitos pitkästä selostuksesta ja vaivannäöstä! En ole ollenkaan yllättynyt, että olet omaisuutesi ansainnut yritystoiminnalla, koska se tuntuu olevan yleisin tie Suomessa tuohon lähinnä juuri verotuksen takia (ja sen takia, ettei taloudellinen riippumattomuus-liike ole niin vanha, että ihmiset olisivat palkasta säästämällä sitä tavoitelleet).

          Mukava myös nähdä kulutuksesta, että kuinka paljon rahaa kuluu kun sitä ei tarvi ajatella. Lähes 5000e kuussa kuulostaa kyllä hurjalta, tosin toki lapset tuovat aina lisäkuluja. Kaikki muut kulut näyttävät järkevältä, mitä nyt ravintolakulut vaikuttavat myös suurilta ehkä tavalliseen tallaajaan verrattuna.

          K: Jep, Pohatta ja Tarina Vaurastumisesta -blogit taitavat olla tällä hetkellä lähimpänä taloudellista riippumattomuutta. Molempien varallisuus liikkuu siinä 300 000 euron molemminpuolin. Vaikka on totta, että yrittäjänä ja asuntosijoittajana rikastuminen on helpointa Suomessa, on Pohatta kuitenkin mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä, että taloudellinen riippumattomuus on mahdollista kenelle tahansa myös Suomessa, vaikka tuloverotus onkin korkea. Lähes 300 000 euron omaisuus 30-ikävuoden kohdalla on suoritus, joka on upea – etenkin alle 3000 euron palkalla. Vaikeampaa, mutta ei missään nimessä mahdotonta.

          1. Joo onhan toi Pohatan ja Tarina Vaurastumisesta -blogien pitäjien tarinat ihan mielenkiintoiset. Molemmat kertovat siitä, että kohtuullisen hyvätuloinen voi merkittävästi vaikuttaa omaan taloudelliseen asemaansa omilla valinnoillaan ja nämä valinnat eivät edes tarkoita mitään erityistä kitsastelua. Toki ehkä itse näen sen, että leanfire -tyyppinen taloudellinen riippumattomuus on melkein kaikille keskituloisille mahdollista tässä yhteiskunnassa. Toki silloin joutuu valikoimaan asuinpaikkansa siten, ettei asu pääkaupunkiseudulla, koska asunnon hinta 200k€ vs. 600k€ on aika suuri osa sijoitettavasta varallisuudesta.

            Itsehän olen jo taloudellisesti riippumaton, osaksi omasta tekemisestä ja osaksi perinnön kautta. Toki olen sijoittanut saamani perinnön hyvin ja se on moninkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana. Ilman perintöä olisin ehkä taloudellisesti riippumaton joskus 50-vuotiaana, mutta perinnön takia kyseinen hetki koittikin jo n. 35-vuotiaana. Toki itse olen töissä, enkä ole vielä keksinyt, mitä tekisin, jos lopettaisin nykyisenkaltaisen työnteon. Taustalla oleva taloudellinen turva antaa kuitenkin mahdollisuudet heittäytyä uudelle alalle tai yrittäjäksi ilman suurempaa taloudellista riskiä perheen toimeentulolle. Tai vaikka pitää sapattivuoden jne.

            Minulla on kymmenkunta vivutettua vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulla ja sen lisäksi n. 1-2milj. euroa erilaisissa sijotuksissa oman asunnon lisäksi. Oman kuluni ovat tällä hetkellä n. 2.000 euroa kuukaudessa. Asun maksetussa kerrostaloasunnossa melko lähellä Helsingin keskustaa puolisoni kanssa. Yhteiset kulumme ovat n. 1400 e/kk eli 700 euroa minulle ja sitten pakolliset autot ja muut niin pakolliset kulut ovat jotain 1200-1300 e/kk. Rillutteluun ja milloin mihinkin menee 500-1000 e/kk.

            Netto-omaisuuden kasvu on tänä vuonna 10kk ollut n. 9%, mikä on aika nopeaa.

          2. Ei kulutukseni ole mitenkään erityisen suurta. Aivan normaali kulutustaso perheessä, jossa on pari lasta. Yleensä menoilla on tietysti kaksi maksajaa noilla kulutuksilla. Lapset todella tuovat melkoisia menoeriä. Asunnon on oltava isompi ja sitten on käytännössä oltava auto, mikä on aivan järkyttävän suuri menoerä, jos asiaa rupeaa miettimään. Ruoka, harrastusvälineet, terveydenhoito, vaatteet, matkat – kaikki maksaa minulle noin kolminkertaisesti verrattuna siihen, että eläisin itsekseni. Voisin laskea rahan menoa oleellisesti jos luopuisin kesämökistä, mutta kun ei tarvitse, niin miksi… toisaalta tulee säästettyä kun lyhentää mökkilainaa. Sitä paitsi velkavipua saa halvemmalla (ja enemmän =) kun on kiinteistöjä antaa pantiksi sijoituksien lisäksi.

        2. ‘Helpointa ruveta yrittäjäksi…?’ Kuulostaa vähän samalta kuin – Miten voi saavuttaa miljoonan euron omaisuuden perustamalla lentoyhtiön? Kunhan ensin laittaa perustamiseen sata miljoonaa…

          Yrittäjätoiminta ei ole mitenkään helppoa. Jos pidät sitä helppona, niin eikun siitä kokeilemaan vaan. Toki tilanteessasi olisi helppoa ‘kokeilla’ yrittämistä, jos pääomaa on kerran perittynä isoja summia, joita on päässyt pienellä riskillä kasvattamaan. Voit ottaa riskin (tai eihän tuo edes ole sinulle riski) helposti. Sivusta joitain perinnöllä vaurastuneita yrittäjiä seuranneena voin sanoa, että ennuste ei ole kovin hyvä. Rahan käyttö on usein holtitonta, kun sitä on aina ollut reippaasti. Monesti myös ns. viimeinen puristus kaupan syntymiseksi puuttuu, koska pakkoa ei ole, eikä ole opittu menestymiseen tarvittavaa asennetta. Voi ottaa löysästi. Juuri tämän vuoksi ns. self-made manit ovat vaikeita vastustajia bisneskilpailuissa, koska ‘tappajan vaisto’ on kehittynyt, eikä mielellään hävitä pientäkään kisaa.

          ‘Verotuskohtelu on miellyttävä kunhan syntyy tulosta.’ Mitenkähän oikein lasket tuon? Et ole tainnut olla yrittäjänä? Aivan ensimmäisenä pitää tehdä sitä tulosta, missä on melkoisesti tekemistä! Sitten JOS tulosta syntyy, niin siitä maksaa yritys ensin 20 % pääomatuloveroa ja sitten yrittäjä päälle osinkoveron. Usein veroa maksetaan enemmän kuin fiman palkansaajat. Jos haluaa päästä kevyesti verotetulle po-tulopuolelle, niin se vaatii suuren nettovarallisuuden yritykseen, minkä kerryttämiseen menee helposti kymmeniä vuosia.

          Väittäisin näin lonkalta, että Suomessa on enemmän varakkaita, jotka ovat tienanneet säästämällä ja sijoittamalla kuin niitä, jotka ovat hankkineet omaisuutensa yrittämällä. Riski on paljon pienempi. Keskusteluissa ovat myös enemmän esillä sellaiset yrittäjät, jotka ovat menestyneet kuin sellaiset, jotka eivät ole menestyneet. Ilmiötä sanotaan henkiinjäämisharhaksi.

  3. Jep, jos katsoo menojaan niin aika lähelle kuka tahansa normaalityöläinen pystyy taloudellisen riippumattomuuden saavuttamaan. Perinnön merkitystä ei voi myöskään liioitella. Jostain luin tutkimuksen siitä, että koska kehittyneissä maissa varallisuutta on isoille ikäluokille kertynyt, etenkin monet nykynuoret pystyvät käytännössä elämään vanhempiensa tienaamilla rahoilla ja varmasti moni pystyykin muuttumaan heti perittyään rahat taloudellisesti riippumattomaksi.

    Itsellä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska molemmat vanhempani ovat niin pienituloisia. Uskon kuitenkin, että suurin osa tämänhetken bloggaajistakin muuttuvat heti taloudellisesti riippumattomiksi kun saavat perinnön – ajatuksenahan tämä kuitenkin on niin surullinen, ettei siitä juuri blogeissa puhuta.

    Tilanteessasi huomaa myös hyvin sen, että lumipallo pyörii itestään kun prosenteissakin varallisuuden kasvu on noin hienoa! Erittäin hyvä esimerkki siitä, että raha tulee rahan luokse. Asuntosijoittamisessa tämä eskaloituu entisestään, koska sen aloittamiseen usein tarvitsee pienen alkupääoman tai vaan hyvät tulot.

    1. Harva haluaa perinnöstä kauheasti keskustella. Sitä ei oikein koeta soveliaaksi. Toki omakin perintö on tullut tuossa vaiheessa onnettomuuden kautta ja paljon mielelläni olisin pitänyt toisen vanhempani hengissä, kuin perinnön saamisen. Perinnön saamisen ajankohta on aika olennainen oman elämän suunnittelulle. Se, että perin toisen vanhempani joskus 50-60-vuotiaan (todennäköisesti), ei enää oikein vaikuta elämääni millään tavalla, sen sijaan se, että sain perinnön heti täysi-ikäisenä, vaikutti elämääni suuresti ja mahdollisti monia asioita, kuten sen, että olen nyt n. 15-vuotta myöhemmin taloudellisesti riippumaton joutumatta kovin paljoa karsimaan tekemisestäni.

      Voihan sen esim. näyttää seuravanlaisella laskutoimituksella:
      Sanotaan, että sain vaikka n. 300.000 euroa käteisenä perintöä n. 18-vuotiaana. Siitä ostin oman asunnon 50-60k€ tuolloin jo heti opiskelujen alettua ja olen asunut aina omassa asunnossani, joten en ole joutunut ottamaan asuntolainaa, lisäksi olen saanut hyötyä asuntojen hintojen noususta. Omaisuuteni on karttunut jo asunnon omistamisen takia n. 200-300.000 euroa tämän 15 vuoden aikana.

      Lisäksi siirryttyäni työelämään se, että omistan oman asuntoni suoraan antaa helposti n. 1000 euroa lisää kuukaudessa säästöihin ja rallatukseen (pääkaupunkiseutuvaraus). Nyt työelämässä olleeni n. 8 vuoden aikana tämä on antanut lisäpääomaa säästöihin n. 100k€ ja lisäksi korkoja eli n. 150-200k€, jota muutoin en olisi voinut saada.

      Sen lisäksi käytin osan pääomastani 2006-8 ja 2012-13 siihen, että ostin vuokra-asuntoja korkovivulla, asunnot eivät ole velattomia, mutta niiden sijoitetun pääoman tuotto on aikaisemmin ostettujen osalta nyt 5-6 % ja uudempien osalta yli 10% vivutuksen takia. Tästäkin pääoma auttoi alkuun ja mahdollisti toiminnan.

      Tämä kertoo sitä, että jo keskikokoinen perintö, eli sanotaan asunto ja tavanomaiset ylemmän keskiluokan säästöt antavat lapselle melkoisen edun, jos sen saa oikeaan aikaan. Jos sen saa 60-v, se ei enää anna ihan samanlaista etua. Tämä on mun mielestä asia, jota vanhempien tulisi ajatella, jos perintöä on sen verran, että se oikeasti voi vaikuttaa lapsen elämään. Parempi saada pienempi perintö 18-vuotiaana kuin isompi 60-vuotiaana.

      Asuntosijoittamista voin kyllä lämpimästi suositella ainakin edellisten 10 vuoden kokemuksella. Toki takuuta tulevaisuudesta ei ole, paitsi ehkä muuttoliike, joka tuo porukkaa etelään HKI-TKU-TPE kolmion sisäpuolelle.

      1. Laitoin aikoinaan lasten nimissä sijoituksia muutamalla tonnilla, mutta purin ne pois kun tajusin, että joutuisin tekemään vuosittain maistraatille selvityksen siitä, että rahat ovat ‘tuottavasti ja turvaavasti sijoitettuna’. Ja jos lasten ollessa 18 sijoitukset olisivatkin juuri sillä hetkellä miinuksella (verrattuna mihin?), voisi lapsi periaatteessa haastaa vanhempansa oikeuteen rahojensa haaskaamisesta… annanpa mieluummin rahaa sitten kun he ovat isompia ja opetan heitä samalla sijoittamaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.