Skip to main content

Hedonistinen oravanpyörä ja miten siitä pääsee pois

Hedonistinen oravanpyörä on asia, joka on rakennettu meihin kaikkiin sisään jollain tasolla.

Oletko joskus ostanut jotain, josta olet tullut onnellisemmaksi? Todennäköisesti olet. Entä kauan tunne on kestänyt? Ei varmaankaan kauhean kauaa. Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu monesti, että ihmisellä on ns. “normaali” onnellisuuden taso, johon henkilö palaa aina negatiivisen tai positiivisen kokemuksen jälkeen. Oli kokemus aiheutunut esineen ostoksesta tai jostain aivan muusta asiasta.

Esimerkiksi jatkuva shoppailun tarve aiheutuu juuri tästä normaaliin onnellisuuden tasoon palaamisesta. Ostat kivan vaatteen. Tulet paremmalle tuulelle. Parin päivän päästä haluat kokea jälleen saman tunteen, kun olet takaisin normaalislla onnellisuuden tasolla. Ostat siis taas jotain. Tadaa, olet hedonistisessa oravanpyörässä.

Meistä jokainen osaa varmasti samaistua tähän kokemukseen. Huomaan itsessäni myös tällaisia piirteitä. Olen ehkä hieman stereotypisestikin miehenä heikko elektroniikalle. Mikäli en tavoittelisi tosissani taloudellista riippumattomuutta näen itseni kuluttamassa suurin määrän elektroniikkaan. Hienoon kotiteatteriin, mahtaviin äänentoistolaitteisiin sekä leijuviin bonsaikasveihin. Naurettavaa, mutta siistiä. Saattaisin myös päivittää matkapuhelimeni aina kun uusi malli tulee ulos.

Mutta hetkinen. Tämähän on aivan arkipäivää monelle ihmiselle! Hedonistinen oravanpyörä onkin se, jossa suurin osa meistä juoksee päivittäin ja joka pyörittää maailman talouden rattaita.

Oravanpyörä kuvaa ilmiötä hyvin, koska ilmiöön kuuluu olennaisesti se, että pitää kulkea nopeampaa koko ajan, jotta tuntuu siltä, että pysyisi paikallaan. Toisin sanottuna, ihmisen pitää kuluttaa koko ajan enemmän ja enemmän vain tunteakseen olonsa “normaalin” onnelliseksi. Tämä johtuu siitä, että ihminen tottuu kaikkeen ajan saatossa.

Jason Fieber, joka saavutti taloudellisen riippumattomuuden 33-vuoden iässä kuvaa hyvin blogissaan tätä uuden normaalin tunnetta.

Ostat uuden ison talon. Talosta tulee sinulle pian uusi normaali. Totut asuntoon. Talon keittiö tuntui taloa ostettaessa tilavalta, mutta nyt kun olet tottunut siihen, tuntuu se yhtäkkiä liian pieneltä. Hieno lattia näyttääkin yhtäkkiä kaipaavan uusia hienoja mattoja. Autotalliin ei mahdu molemmat autot. Sitä paitsi, meidän pitäisi ostaa uudet autot! Ja miksi naapurin talo näyttää vielä isommalta?

Ja niin edespäin.

Tärkein kysymys kuuluukin, miten tästä oravanpyörästä pääsee eroon?

Miten hedonistisesta oravanpyörästä voi hypätä pois ja miten tämä kaikki liittyy taloudelliseen riippumattomuuteen?

Oravanpyörästä pois hyppääminen on helpompaa kuin voit kuvitellaakaan. Kaikki mitä sinun täytyy tehdä on vähentää kulutustasi asioista, joita et oikeasti tarvitse. Mainitsemani henkilökohtaiset esimerkit elektroniikasta ovat asioita, joita kukaan ei oikeasti tarvitse. Vaikka moni niitä haluaakin.

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu auttaakin oravanpyörästä hyppäämistä kahdella tapaa. Ensinnäkin, omien kulujen seuraaminen pakottaa vähentämään kulutusta kaikesta turhasta. Ilman järkevää säästöprosenttia, taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on erittäin haastavaa.

Toisaalta tämä ikuisen kulutuksen oravanpyörästä hyppääminen tekee samalla onnellisemmaksi. Opiskelijana, opiskelijoiden ympäröimänä, järjetön kuluttaminen ei ole koskaan tuntunut luonnolliselta, vaikka minulla olisikin ollut varaa. Tämä johtuu siitä, että muilla ihmisillä ympärilläni on harvoin kalliita kelloja ja uusimpia iPhoneja.

26-vuoden iässä ja köyhässä perheessä kasvaneena en ole vielä törmännyt aktiivisesti siihen todellisuuteen, jossa ihmiset polttavat 3000 euroa kuukaudessa turhuuksiin. Luonnollisesti töissä olen nähnyt viitteitä tästä, mutta koska kollegat eivät ole yhtä aktiivisesti elämässä kuin koulukaverit, on turha kuluttaminen ympärilläni marginaalista. Tästä huolimatta (ja ehkä jopa tästä johtuen) koen itseni onnelliseksi. Kukaan meistä ei oikeasti tarvitse materiaa ollakseen onnellinen.

Kaiken tämän lisäksi uskon, että koska kulutan huomattavasti keskimääräistä vähemmän – silloin kun sitten kulutan – tulen entistä helpommin onnellisemmaksi. Vähäinen kuluttaminen on siis selkeä win-win niin henkilökohtaisen talouden kuin onnellisuuden puolesta.

Yhteenveto

Lyhyesti voidaankin sanoa, että hedonistinen oravanpyörä on yksi todiste siitä, että raha ei tee onnelliseksi. Miksi sitten tavoittelen taloudellista riippumattomuutta, jos raha ei tee onnelliseksi? Syy on yksinkertainen – vaikka raha ei tee onnelliseksi, poistaa se elämästä tiettyjä asioita ja stressin aiheita, jotka tekevät onnettomaksi. Puhumattakaan vapaudesta, jonka taloudellinen riippumattomuus parhaimillaan pystyy tarjoamaan.

Tunnistatko hedonistisen oravanpyörän omista kokemuksistasi ja oletko kokeillut päästä siitä irti?

10 thoughts to “Hedonistinen oravanpyörä ja miten siitä pääsee pois”

  1. En tunnista. Kokeilin kerran shoppailua eikä se ollut kivaa, nyt olen ollut n. 5 vuotta ostamatta mitään (no tiskiharjan, alkkareita ja tapetin ostin). Ostin pari vuotta sitten myös sievän kaksion johon edelleen olen yhtä ihastunut kuin alussakin. Oikeastaan ostelu on aika vastenmielistä, jopa tarpeeseen ostaminen… nyt pitäs ostaa se auto, hyhhyi. Viime talvesta olen jo hankintaa vitkutellut, mutta pitäs kyllä aktivoitua ennen talvipakkasia 😀 sitä en kyllä tiedä miten olen välttynyt ostoshurmokselta; kai se kotikasvatuksesta johtuu (“me ei harrasteta mitään kerskakulutusta” ja nokka pystyyn)

    1. Tunnistan itseni tuosta aika hyvin. Ainoa asia, johon ei harmita laittaa rahaa on matkailu, koska olen vain kerran ollut matkalla, joka ei ylittänyt odotuksiani. Kasvatus on varmasti aika tärkeässä roolissa tuossa omassa kulutuskäyttäytymisessä, koska itse olen perinyt säästeliäisyyden myös kotoa. Itselläkin asunnon ostaminen ajankohtaista ensi vuonna ja toivon, että onnistun ostoksessa yhtä hyvin kuin sinä 😀

  2. Oravanpyörään on tullut lähdettyä mukaan, mutta olen kuitenkin tehnyt stopin järkevässä kohdassa. Tässä kolme esimerkkiä jotka voisi laskea oravanpyörä jutuiksi:

    Lomamatkojen pituus on lisääntynyt. Ollaan nyt parina vuonna oltu jo 2 viikkoa matkalla. Ehdottomasti hyvä päätös, on ollut kyllä kivoja matkoja.

    Asunto: Asuttiin ennen pienessä yksiössä. Ostettiin saunallinen rivarikolmio. Taas meni rahat käyttöön järkevästi sillä nautin tästä kämpästä paljon enemmän.

    Auto: Ajoin ennen rämällä, nyt ajan sellaisella noin 6000€ autolla. Kustannus oli aika minimaalinen mutta auto toimii paljon paremmin ja varmemmin kuin vanha.

    Nämä ovat perusasioita jotka olisi voinut hoitaa paljon halvemminkin. Päätin kuitenkin käyttää hieman enemmän rahaa, mutta palkinto oli parantunut elämänlaatu. Mitä sitten jos olisin voinut säästää ja sijoittaa nämä rahat kun nytkin jää ihan tarpeeksi säästöön? 🙂

    1. Sanoisin, että jos ajaa n. 6000 euron autolla, ei voida vielä puhua oravanpyörästä. Sitten kun uusit 20 000 euron autoja joka toinen vuosi, voidaan puhua oravanpyörästä, heh.

      Oravanpyörässä usein on mielestäni kyse etenkin pienimmistä hankinnoista, joita tekstissäkin mainitsin kuten vaatteet, käyttötavarat, ruoka, elektroniikka jne. johon kuka tahansa voi kuluttaa koko omaisuutensa – vaikka ei tarvitsisi. Auto ja asunto ovat etenkin sellaisia, jotka toivottavasti tulevat aina tarpeeseen 😀

  3. Tunnistan itseni kyllä pieneksi hifistelijäksi, vaikka en viime aikoina ole mitään ostanutkaan. En voisi kuvitella kuuntelevani musiikkia muutaman kympin Logitecheistä. Tuollainen hifistely voi olla hedonistista oravanpyörää pahimmillaan. Korva tottuu 500€ kaiuttimiin, joten seuraavaksi “tarvitset” ne 1000€ kaiuttimet jne..

    1. Jep, itselläni kotielektroniikka on aina ollut myös ehdoton heikkous. 500 euron kaiuttimet kun kuitenkin parantavat elämänlaatua huomattavasti. Usein kuitenkin sitten se 1000 euron kauittimien ostaminen ei nosta yhtä paljoa enää elämänlaatua, mutta niitä voi silti haluta huomattavan paljon. Silloin mitataan juuri sitä selkärankaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.